Ota yhteyttä puhelimitse, netissä, diginä, webissä, voit liittyä padilla, älypuhelimella tai ilman. Valitse numero se ja se, jos tarvitset sitä ja tätä, valitse vielä se, jos olet menossa sinne ja tänne. Vähemmästäkin menee ikäihmisen pää sekaisin tai kaikilla ylipäätään ei ole sitä älypuhelinta tai nettiä, tietokoneesta puhumattakaan. Ja kaikilla ei ole niitä varaa hankkia tai kaikki eivät myöskään tiedä, että kirjastoista voisi saada apua asioissa ja kuinka paljon ja millaista apua voisikaan saada. Pankkipalveluiden hoitaminen, virastoasiointi, terveyspalvelut ja moni muu alkavat olla kaikki jossain muualla, kuin fyysisen kontaktin – ihmisen näköisen palvelun tavoitettavissa.
Kotimaamme Suomi kertoi olevansa menossa kohti eurooppalaista kehitystä. Hassua sillä olin Euroopan ytimessä vuosia ja siellä oli edelleen pankkikonttoreita ja virastoja auki ihmisille, ihmisiä varten. Jep, digikehitys on tätä päivää, mutta kaikki eivät suinkaan ole diginatiiveja ja syntyneet älypuhelin käteen liimattuna. Olisikohan tähän siirtymäaikaankin hyvä räätälöidä toimintoja, joilla autetaan myös heitä pysymään kelkassa mukana. Heitä, jotka raivasivat ja rakensivat tätä maata, mutta nyt digiaikana saavat vastaukseksi vain ”paina numero 1, 2 ja 3” ja soitamme takaisin, sitten kun ne on ensin palveltu, jotka osasivat ja pystyivät hakemaan palvelunsa nettipalvelusta.
Monessa asiassa nettimaailma, puhelinpalvelu ja verkkoedustus ovat toimivia, myös mahdollistavia. Mutta joskus pitää ajatella myös heitä, joille digimaailma, ilman ihmiskontaktia ja mahdollisuutta pohjata ihmisten väliseen luottamukseen, on väistämättä vieras ja jopa pelottava. Varsinkin, kun kaiken maailman digirosvot ja tunnustenkin kyttääjät vaanivat jokaisen laitteen nurkilla odottamassa heikkoa hetkeä rosvota tunnukset tai viedä tiedot.
Monella paikkakunnalla tarjotaan tukea, apua ja opastusta, mutta viesti ei ole mennyt ihmisille asti. Kaikki, kun eivät pääse viestin äärelle, jos se on joskus lehdessä tai parhaimmillaan vain siellä verkossa saatavilla. Kaikille, kun ei tule sitäkään lehteä, jos ei ole sitä rahaa lehteä tilata. Jotenkin meidän pitää yhdessä kyetä rakentamaan toimintamallit, joissa jokainen kansalainen voi pysyä digikehityksessä mukana, löytää tukikeinot ja apu silloin, kun itsellä ei ole laitteita tai varaa niitä hankkia ja tarjota myös palvelua ihmiseltä ihmiselle, jos digimaailma ei eri syistä mitenkään tunnu kotoisalta ja toimivalta mahdollisuudelta hoitaa asioitaan.