Asiaa on hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, onko se tällä väestökehityksellä mitenkään mahdollista? Väestökato harvaan asutuilta alueilta etenee ja Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan väestörakenne muuttuu jatkossakin samaan suuntaan. Väestön väheneminen ei rajoitu vain varsinaisiin maaseutukuntiin vaan koskee myös useimpia kaupunkeja kautta maan. Ennusteen mukaan vuonna 2040 väestö kasvaisi vain Uudenmaan maakunnassa ja sielläkin vain maahanmuuton ansiosta.
Väestön kasautumiskehitystä ajavat voimat ovat niin vahvoja, että väestön keskittyminen jatkuu väistämättä. Kehitystä toki voidaan ja on perusteltua hillitä tukemalla suurempien keskusten ulkopuolisten alueiden kykyä luoda tuotantoa ja työllisyyttä.
Alueiden houkuttelevuutta määrittävät monet tekijät, mutta on ilmeistä, että tärkein niistä on alueen kyky tarjota hyvät aineelliset edellytykset hyvinvoinnille. Tämä tarkoittaa mahdollisimman hyvän toimeentulon turvaavia työpaikkoja, turvallista ja toimivaa asuinympäristöä, terveydenhuolto- koulutus- ja vapaa-ajanpalveluiden saatavuutta ja laatua, liikkumisen helppoutta jne.
Myös ihmisten mieltymykset asuinpaikkojen suhteen ovat vaihdelleet. Kaupunkiasuminen on lisännyt suosiotaan. Mieltymykset voivat vaihdella ja osa väestöstä pitää joka tapauksessa pienempiä kaupunkeja tai maaseutua miellyttävämpänä asuinympäristönä.
Politiikalla on merkitystä. Hyvinvointivaltion harjoittama tulontasaus yksilöiden välillä ja julkisesti rahoitettujen yksilöiden hyvinvointia ja kehitystä tukevien palveluiden järjestäminen. Toinen ovat koko yhteiskuntaa ja sen kehittymistä palvelevat toiminnot, joissa ei lähtökohtaisesti ole alueellisia tavoitteita. Kolmanneksi ovat toimet, joilla tähdätään eri alueiden kehityksen tukemiseen halutulla alueittain erilaisella tavalla.