Blogi

19.09.2019

Lisää rahaa vai jotain muuta sen lisäksi?

Elin pitkään ajatuksessa, että kaikki ratkeaa lisärahalla tai lakimuutoksin. Onneksi jo vuosia sitten ymmärsin, että suuri osa asioista voidaan korjata ja muuttaa ihmisten arkisella toiminnalla. Terveellä järjellä, jos sitä uskallettaisiin käyttää, eikä piilouduttaisi pykäläviidakon taakse. Jos mietit, voiko ja saako sitä tervettä järkeä käyttää, niin yhtään direktiiviä ei löydy, joka olisi tehty arkijärjen käytön kieltämiseksi. Kaikki on pääsääntöisesti kiinni rohkeudesta tehdä ja toimia.

Kun on istunut satoja kertoja erilaisten terveysasemien, poliklinikoiden, keskus- ja yliopistosairaaloiden odotushuoneissa, puhunut ihmisten kanssa, jakanut ajatuksia hoitohenkilökunnan kanssa ja miettinyt kaiken toimivuutta. Siinä kaiken keskellä seuratessa Sote-keskustelua on päätynyt lopputulemaan, että lopulta mikään ei muutu yhdelläkään lainsäädäntömuutoksella tai lisärahalla, ellemme ole valmiita miettimään uusiksi arkisia prosesseja, yhteistyömahdollisuuksia, kaikkien hallinnon rajojen fiksua ylittämistä, johtamismalleja ja arkisesti oman työn tekemistä.

Me elämme 2020-luvun kynnyksellä ja tänäkään päivänä monessakaan paikassa kukaan ei koordinoi, vaikka joka päivä ajelutetaan samoja ihmisiä eri päivinä eri poliklinikoilla, eri tutkimuksissa päällekkäin ja pahimmillaan itse vaivat jäävät hoitamatta. Tai hoidetaan kyllä, mutta kotiutuksen turvallisuudesta ei kaikkialla olla lainkaan kiinnostuneita. Tai siitä onko kotiin päätyvällä ihmisellä ketään auttamassa, tukemassa kuntoutumisessa, ruokahuollossa, lääkeasioissa tai apuvälinehankinnoissa. Jossain paikoissa on hyviä palvelu- ja toimintamalleja käytössä, mutta niitä ei monisteta eri puolille, vaikka se olisikin fiksua.

Paljon voi muuttaa rahalla ja laeilla. Siltikin on asioita, jotka eivät muutu kuin asenteita muuttamalla, ajattelua avartamalla, raja-aitoja kaatamalla, asioista rohkeasti puhumalla ja myyttejä murtamalla. Hyvästä johtajuudesta ja johtamisestakin pitää uskaltaa puhua. Ihmisten ja tekemisen johtamisesta, osaamisesta ja oman alansa tuntemisesta. Henkilöstön osallistamisesta ja vastuuttamisesta omaan työhön ja sen kehittämiseen kaikki rajat ylittäen ja ihmisyys sekä koko elämänkaari tunnistaen. Vain niin me voimme kehittää asioita niin, että nykyiset eväät ovat fiksummin jaossa ja tekeminen johtaa toimiviin rakenteisiin, jotka palvelevat arjessa jokaista, rahapussin sisällöstä riippumatta. Lisää rahaa ja henkilökuntaakin tarvitaan, mutta ikuinen mantra pelkästä lisärahasta palvelujärjestelmäämme on tullut sekin tiensä päähän.