Maailmamme on rakentunut vahvemman mallille. Harvoin palveluita pohditaan heikomman näkökulmasta tai miten asiat toimivat, jos et pystykään puoliasi pitämään.
Miksi seniorien palvelupolkua tai vammaisten elämänmittaisia palveluita on vaikea ajatella ihmisten itsemääräämisoikeuden ja inhimillisyyden lähtökohdista? Rohkenen väittää, että kokonaisuuden laajempi arviointi toisi myös eurot fiksumpaan käyttöön ja eurolla saataisiin enemmän, kun asioita mietittäisiin varpaan kärkiä pidemmälle.
Yhteisöllistä asumista yhteistyössä hyvinvointialueen kuntien, kolmannen sektorin ja alueen pk-yritysten kanssa. Paikkoja, joissa ikäihmisen tai vammaisen turvallinen kodinomainen elämä rakennettaisiin sen pohjalta, mitä palveluita, missäkin elämänvaiheessa tarvitaan. Elämänkaaren eri vaiheissa tarpeemme ovat erilaisia. Ensin yhteisöllinen asuminen voisi tuoda turvan ja tuen esimerkiksi seniorin yksinäisyyteen ja mahdollisuuksiin osallistua ja harrastaa. Kunnon heikentyessä ja palvelutarpeen kasvaessa palveluita olisi saatavilla laajalla paletilla monipuolisesti, mutta kuntoutukseen ja omassa arjessa selviytymiseen olisi satsattu jo asumisen alkumetreiltä, jotta oma kunto ja voimavarat riittäisivät mahdollisimman pitkälle ja ennaltaehkäisevän tekemisen malli olisi kaikkialla.
Moni huokailee jo, että eihän ne rahat riitä. Miten ne samaan aikaan riittävät ihmisten säilöntään arvokkailla päivystyspaikoilla, kun muita hoitopaikkoja ei ole? Miten ne riittävät yksinäisyyden ja seuranpuutteen aiheuttamien oireiden hoitoon? Miten ne riittävät lonkkamurtumiin, ennen aikojaan heikentyneeseen kuntoon ja siitä johtuviin vammautumisiin korjausliikkeineen? Ensihoidon työpanoksen ohjautumiseen ikäihmisten tueksi, kun oma koti ei enää olekaan turvallinen ja ”paras paikka elää elämää”? Työntekijöiden väsymiseen ja työkyvyttömyyden lisääntymiseen?
Kaikelle on hintalappunsa ja inhimillisyyden hinta on korvaamatonta. Sen sijaan, että hoemme, etteivät rahat riitä mihinkään, eikä uusilla hyvinvointialueilla voida muuttaa mitään, kun ei ole rahaa, meidän on syytä katsoa kokonaisuuksia täysin uudelta pohjalta ja miettiä onko nykyisiä toimintamalleja kiveen kirjoitettu. Ja rahanarvoisia muutoselementtejä riittää; hankinnoissa, työkyvyn ylläpidossa, ennaltaehkäisyyn panostamisessa ja painopisteen siirrossa peruspalveluihin, vain muutamia asioita mainiten. Valta on kansalla, älkää jättäkö sitä käyttämättä, ehdokkaita riittää jokaiseen makuun omansa.