Suomen vaikean taloudellisen tilanteen korjaamiseksi olisi muitakin vaihtoehtoja kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tai sosiaaliturvan romuttaminen. Vasemmisto esitti 3 miljardin euron sopeutusta, mikä ei käynyt hallitukselle. Sen sijaan jo ennestään kriisissä olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista leikataan taas satoja miljoonia euroja lisää, hallitusohjelmassa päätettyjen miljardileikkausten päälle. Opiskelijoiden toimeentuloa heikennetään rajusti ja maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ollaan osittain luopumassa.
Orpon hallitus suostui myöntämään, ettei julkisen talouden tasapainottaminen onnistu pelkillä menoleikkauksilla, vaan se vaatii myös verotoimia. Suurin osa veronkorotuksista toteutetaan korottamalla yleistä arvonlisäveroa 25,5 prosenttiin, mikä on erittäin epäoikeudenmukaista. Veron korotuksen vaikutukset, kun tuntuvat eniten pienituloisten ja myös pk-yritysten kukkarossa.
Pääministerin mukaan ”kaikki kivet käännettiin”. Miljardien yritystukiin ei juuri puututtu eikä osinkoverotuksen porsaanreikiin, vaikka valtiovarainministeriö ja useimmat talousasiantuntijat sitä ehdottivat. Pääomatulojen matalaan verokantaan ei puututtu. Hallituksen puheet hyvätuloisiin kohdistuvista sopeutuksista on satua, sillä uusien veropäätöstenkin jälkeen ministerin verotus kevenee edelleen yli 1000 euroa vuodessa. Nämäkin veronalennukset tehdään velkarahalla.
Yksi tuhoisimmista päätöksistä on perusterveydenhuollon 14 vrk:n hoitotakuun pidentäminen 3 kuukauteen. Hyvinvointialueiden rahoitusleikkausten kanssa se heikentää hoitoon pääsyä ja kasvattaa erikoissairaanhoidon kustannuksia. Silti on varaa käyttää 0.5 miljardia yksityisen hoidon Kela-korvauksien korottamiseen, vaikka asiantuntijat eivät usko sen lyhentävän hoitojonoja, vaan valuvan pitkälti terveysfirmojen katteisiin. Rahaa löytyy, kun oikea taho esittää.
Tuoreet luvut kertovat, että työttömyys on noussut pelkästään tänä vuonna jo kymmenillä tuhansilla. Matkaa hallituksen 100 000 työllisen tavoitteeseen on nyt 152 000 työllistä, ja etenkin rakennusala on päästetty vapaapudotukseen. On järjetön arvovalinta, että pienituloisimmat ovat sopeutustoimien suurimpia häviäjät ja menettävät jopa satoja euroja kuukaudessa. Olisi suoraselkäistä, jos hallitus puolustaisi tekemiään arvovalintoja omien arvojensa pohjalta, eikä kutsuisi niitä välttämättömyydeksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi. Politiikassa on aina vaihtoehtoja, eikä ”leikkaukset kaikkiin sattuneet”, vaan osa selvisi voittajina.