Vanha hokema saa uuden merkityksen maailmalla. Työmatkalla Intiassa ehdin moneen kertaan pohtia suomalaista mielenlaatua ja ymmärrystä siitä, kuinka hyvin meillä on asiat. Kuinka paljon meillä on mahdollisuuksia ja potentiaalia, jota emme tunnista aina edes silloin omaksemme, kun joku toinen asiaa meille kertoo.
Olen saanut vastaanottaa monta hymähdystä ja säälivää katsetta, kun olen puhunut kotimaan valttikortteina puhtaasta ilmasta, vedestä, turvallisesta ravinnosta, turvallisesta yhteiskunnasta ja upeasta luonnosta. Puhumattakaan hetkistä, jolloin matkailubisneksen kertoo olevan yksi maailman nopeimmin kasvavista teollisuuden muodoista. Ai, mitä teollisuutta? Miljardibisnes. Politiikassakin osa näkee toimialan puuhastamiseksi, ilman ymmärrystä todellisesta merkityksestä. Teollisuus on teollisuutta ja matkailu pysyköön lestissään.
Ehkäpä se lopulta avaa silmämme, mutta voi olla omistajuuden näkökulmasta liiankin myöhään, että näemme ulkomaisten sijoittajien omistavan isoja ketjuja maassamme ja kertovan meille tulleensa tänne juurikin puhtaan ilman, turvallisen ympäristön ja luonnon takia. Tulevaisuuden matkailuvalttien vuoksi. Kuinkahan moni meistä edes tietää, että intialaiset omistavat esimerkiksi Holiday Club- ketjun yli 90 prosenttisesti. Eikä tämä jää ainoaksi.
Eikä siinä mitään, ulkomainen pääoma on Suomellekin tervetullutta, mutta helposti olemme tilanteessa, jossa kasvavan bisneksen omistajuus on enemmistönä ulkomaisten hallussa ja tuotot valuvat kotimaan rajojen ulkopuolelle. Kyllä meillä haikaillaan Yaralle myydyn lannoitetuotannon perään tai puhutaan kaivosteollisuudessa ulkomaisista toimijoista, mutta todellisen kultakaivoksen, matkailun potentiaalia ei edes kunnolla havaita.
Kun kaikki on niin lähellä, liiankin lähellä, vettä hanasta, sähköä pistorasiasta, ruokaa löytyy markettien hyllyiltä ja turvallisuus on itsestäänselvyys monille meistä, niin mitäpä silloin miettisi asioiden merkityksellisyyttä maailman mittakaavassa.
Hiljaisuuden joogaretriitti sammalmatolla suomalaisessa metsässä luonnonravinnon ja puhtaan veden äärellä voi olla monelle suuta hymyyn vetävä ja irvailuakin nostattava ajatus, mutta maailman toisella laidalla se nähdään tulevaisuuden isona matkailutrendinä, josta he ovat valmiina ottamaan myös rahat pois kuljeksimasta.
Saas nähdä, milloin me itse ymmärrämme oman maamme arvon ja tuemme niitäkin yrittäjiä, jotka jo vuosia ovat yrittäneet saada meidät heräämään näkemään maamme mahdollisuudet. Toivottavasti herätys ei omistajuuden näkökulmasta tule jälleen kerran liian myöhäisessä vaiheessa.