Rakkaat immeiset lähellä ja kaukana, valoisia vapputerveisiä kaikille näin etänä!
Vielä alkuvuodesta ei vaikuttanut siltä, että vuosi 2020 muovautuisi tällaiseksi. Suomen rajat ovat kiinni ja valtaosa ihmisistä on sulkeutunut koteihinsa.
Terveydenhuollon ammattilaiset, palo- ja pelastustoimi, poliisit, laitoshuoltajat, kaupan henkilöstö, kuljetuspalveluissa työskentelevät ja monet muut pitävät nyt yhteiskuntaa pystyssä, oman terveytensäkin uhalla.
Vaikutukset ovat isoja niin ihmisiin omassa arjessaan, kuin myös koronaepidemian hillitsemiseksi tehdyillä rajoitustoimilla on valtava vaikutus myös Suomeen ja maan talouteen.
Meillä on jo lähes puoli miljoonaa ihmistä YT-neuvottelujen piirissä ja valtiovarainministeriön ennusteen mukaan talous tulee tänä vuonna supistumaan 5,5 prosenttia, mikäli rajoitukset ovat voimassa kolme kuukautta. Epävarmuutta ja huoliakin riittää, mutta on tämä maa kansalaisineen nähnyt vaikeampiakin hetkiä ja niistä on selvitty, yhdessä tehden ja niin on oltava nytkin.
On tärkeää yrittää lisätä ymmärrystä toinen toisiamme kohtaa. Elämme yhteisiä vaikeita aikoja ja jokaisella meillä on lupa yrittää selviytyä siitä omalla tavallamme.
Tukemalla ihmisiä ja yrityksiä kriisin yli voidaan varmistaa, että päästään rajoitusten purkamisen jälkeen nopeasti suotuisan talouskehityksen uralle ja että ihmisillä on työpaikka, jonne palata.
Hyvinvointivaltio on viimeistään nyt kriisin myötä osoittanut tarpeellisuutensa myös monille heistä, jotka normaalioloissa väittävät, etteivät tarvitse tai käytä hyvinvointivaltion palveluita tai turvaverkkoja lainkaan. Nyt tuet ja palvelut ovat kelvanneet ja hyvä niin. Toivottavasti niiden tärkeys muistetaan myös kriisin päätyttyä.
Vaikka korona pakottaa meidät uudelleenarvioimaan monia asioita, se ei muuta hallitusohjelmaan kirjattua talouspolitiikan päämäärää, joka on hyvinvoinnin lisääminen ja siten myös eriarvoisuuden vähentäminen.
Tämä on paitsi arvovalinta myös järkevää ja vastuullista, sillä kriisin keskellä on entistäkin tärkeämpää rakentaa kestävää tulevaisuutta ja vahvistaa luottamusta yhteiskunnassa.
Meissä ihmisissä on sisäänrakennettuna ajatus elämän jatkumisesta ja tulevaisuuden varmistamisesta. Haluamme suunnitella tukevalle pohjalle omaa tai lasten ja lastenlasten elämää ja kokea arkemme turvalliseksi.
Kaipaamme myös rauhaa sisäiseen elämäämme. Silloin emme ajaudu paniikkiin vaan pystymme toimimaan ympäröivän maailman ja lähimmäisemme hyväksi – teoin ja sanoin.
Vastauksia kaikkiin kysymyksiimme ei ole, mutta mahdollisuuksia tehdä asioita omien voimavarojemme mukaan on valtavasti – koronasta huolimatta.
Miten selviämme kaikesta? Kaikissa meissähän ei varmaan asu siivoilijatyyppi, mutta viime viikkoina on voinut löytää itsensä tyhjentämässä varastoja ja jynssäilemässä kaappeja olotilaa helpottaakseen. Ollaan osattu jopa välillä olla välittämättä ulkonäköpaineista miettimättä minkä näköinen ihminen peilistä kurkkaa. Ollaan toivottavasti jopa uskallettu löysätä hieman myös itseen kohdistuvista vaatimuksista. Arki on kokonaisuudessaan muuttunut todella paljon pienessä ajassa. Korona ampaisi kaikkien elämään muuttaen jokaisen arkea. Rehellisesti voin kyllä myöntää jo kaipaavani todella paljon sitä omaa tuttua työn ja tekemisen arkirytmiä, ja saman ajatuksen jakaa varmasti moni.
Tilanteet muuttuvat nyt koko ajan. Kela päivittää ohjeistuksiaan. Työttömyyskassat painivat lisääntyvien hakemusten kanssa. Yritystukia jaetaan hyvin ja huonoin perustein, niitä perataan vielä varmasti moneen kertaan. Samaan aikaan television kanssa puhelimeen ja sähköpostiin kilisee jatkuvalla syötöllä uusia tietoiskuja ja ohjeistuksia. Yritetään parhaamme mukaan tukea sekä itseämme, läheisiämme ja kaikkia kanssaihmisiä jaksamaan tämän kriisin keskellä. Kyllä me tästä selvitään, yhdessä. Virheitä kiireessä tapahtuu, ylilyönneiltä ei vältytä, mutta kaikki asiat ovat korjattavissa, kun ihmiset ovat tehtyjen päätösten takana. Luonnon kanssa on vaikeampi neuvotella ja jälkikäteen asioita korjailla.
Välillä tosissaan tuntuu, että voisi hetkeksi lähteä jonnekin ja jättää kaiken taakseen. Minnekään ei voi kuitenkaan lähteä, koska korona. Toisinaan päädyn ajatuksiin, joissa mietin täydellistä hautautumista kotiin. Sulkisin puhelimet ja kaikki tietokanavat ja keskittyisin vain olemaan läheisten kanssa. Joskus tulee hetkiä, etten jaksaisi lukea enää yhtään juttua koronasta ja samalla kuitenkin yrittää kaivaa esille positiivista mieltä. Arvelen, että kaikilla meillä alkaa jo olla koronaväsymystä ja halu palata normaaliin arkeen. Ei se auta kuin yhdessä sinnitellä ja koettaa pitää huolta omasta ja läheisten jaksamisesta sekä tukea ympärillä olevia ihmisiä mahdollisuuksien mukaan.
Ehkäpä tämä aika lopulta yhdistää meitä kaikkia ja saa enemmän arvostamaan ympäristöämme, planeettaamme, yhdessä oloa ja myös elämän pieniä arkisia asioita, ilman jatkuvaa säntäilyä paikasta toiseen.
Kaupassa käydessä voi hyvin havaita miten eri tavalla me ihmiset suhtaudumme asioihin. Toinen raahaa mukanaan suurta wc-paperisäkkiä ja kyselee käsidesien perään. Toinen ampaisee kassalle kauppakorit täytenä herkuista ja säilykkeistä. Samalla reissulla voi nähdä myös ikäihmisiä, jotka istuvat kaupan kassojen läheisyydessä kyytiä odotellen kaikessa rauhassa jäätelöä syöden. Mietin mielessäni, että nuo ihmiset ovat selviytyneet monista haastavista ajoista. Saattaa olla, ettei korona heitä juurikaan pelota. Osa sanookin, että olen kaikkeen valmis ja jos korona vie, niin sitten se vie, johan tässä on elämääkin nähtynä. Paljon on kirjoiteltu myös ikäihmisistä, jotka eivät suostu jäämään kotiin. Toivon, että ihmiset noudattaisivat yleisiä ohjeistuksia mahdollisimman hyvin, mutta toivon, että kenenkään tarvitsisi myöskään niin eristäytyä yksin koko maailmasta, että yksinäisyyden kansantauti vie lopulta mukanaan koronan sijasta. Elämänpiiri on monella ikäihmisellä muutenkin rajoittunut jo ennestään ja jos kaikki sosiaalinen kontakti jää pois, niin ei sekään ole pidemmällä aikavälillä hyvä asia.
On tärkeää yrittää lisätä ymmärrystä toinen toisiamme kohtaa. Elämme yhteisiä vaikeita aikoja ja jokaisella meillä on lupa yrittää selviytyä siitä omalla tavallamme. Jos kaipaat seuraa, yritä hakea sitä erilaisista keskusteluyhteisöistä. Jos taas haluat viettää enemmän aikaa yksin, anna itsellesi lupa siihen. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa selviytyä, mutta toivottavasti kenenkään ei tarvitse jäädä kokonaan yksin selviytymään, vaan kaikki kynnelle kykenevät ovat valmiita auttamaan toinen toisiamme, vaikka sitten puhelinsoittojen merkeissä, pitäen yhteyttä heihin, jotka ovat tiukimmin eristettyinä arkisesta elämästä.
Jokainen selviytyy omalla tavallaan. Toivoisin, että huolehtisimme kanssakulkijoista ja ottaisimme tilanteen riittävän vakavasti, hysteriaan vaipumatta. Tällä hetkellä keskuudessamme on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat tukea. Osa ihmisistä saattaa olla hyvin huolissaan ja yksin, minkä vuoksi saattavat myös vaeltaa kaduilla ja kaupoissa tukea etsien. Etäyhteydet mahdollistavat paljon ja palveluita onkin syytä edelleen kehittää. Ehkäpä tämä aika lopulta yhdistää meitä kaikkia ja saa enemmän arvostamaan ympäristöämme, planeettaamme, yhdessä oloa ja myös elämän pieniä arkisia asioita, ilman jatkuvaa säntäilyä paikasta toiseen.
Pidetään toisistamme huolta. Me selviämme tästä kyllä. Näillä ajatuksin valoisaa, tulevaisuuteen katsovaa vappua jokaiselle.