Blogi

30.03.2021

Totta vai tarua liikenteestä

Eduskuntaan on kevään aikana tulossa kansalaisaloite, joka vaatii polttoaineveron puolittamista. Aloite on saanut alkunsa autoilijoiden kurittamisen lopettamista vaativasta Facebook-ryhmästä, jossa on yli 280 000 jäsentä.

Kansanliikkeen keskusteluissa korostuu polttoaineveron korkea taso ja se on kuvattu nykyhallituksen aiheuttamaksi. Taustan keskustelulle luovat perusteettomat väitteet, joiden mukaan hallitus suunnittelee 30 sentin korotusta bensalitran hintaan. Tällaista linjausta ei ole tehty, vaan kyse on Taloustutkimuksen tekemästä laskelmasta, jossa pitkän aikavälin muutostoimet oli ajateltu toteutettavaksi vain polttoaineveroa korottamalla.

Marinin hallitus on korottanut polttoaineveroa kerran viime syksynä, eikä lisäkorotuksista ole keskusteltu. Polttoaineen hinta on noussut, aiheuttajana maailmanmarkkinahinnan nousu, joka siirtyy suoraan kuluttajahintoihin. Tästä ei kansaliikkeessä keskustella, vaikka esimerkiksi bensiini maksaa saman verran kuin viime vuoden tammikuussa ennen koronaa. Kesällä 2019 polttoaineet maksoivat jopa enemmän kuin nyt, mutta silloin kansanliike ei nostanut päätään. Kun maailmanmarkkinahinta nostaa pumppuhintoja nyt, on syy maan hallituksessa ja tietyt poliittiset voimat tätä ajatusta lietsovat oman etunsa nimissä.

Keskusteluissa veronalennuksen perusteluiksi nostetaan työssäkäynnin kalleus omalla autolla. Kiinnostava perustelu, koska Suomessa on käytössä työmatkavähennys, jota saa myös oman auton käytöstä silloin, kun esimerkiksi julkista kulkuneuvoa ei ole käytettävissä. Verohallinnon esimerkkilaskelmassa Kangasalla asuva Markku käy töissä Orivedellä omalla autolla koko vuoden ajan. Hän voi vähentää lähes 5 000 euroa vuotuisesta verotuksestaan työmatkoista miinus 750 euron omavastuu. Maksimivähennys vuodessa on 7 000 euroa, jolla saa ihan kohtuullisen määrän polttoainetta. Kampanjoinnissa tämä on sujuvasti unohdettu.

Bensakapina osoittaa, kuinka valeuutisointi uppoaa ihmisiin. Kukaan ei puhu maailman suurimpien raakaöljyntuottajien vallasta energia– ja polttoainekenttäämme. Toki mielenosoitusta onkin vaikeampaa kohdentaa Suomesta Saudi-Arabiaan, vaikka käytännössä sekin voitaisiin yhdessä tehdä etsimällä ratkaisuja, joilla vähennetään Suomen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, joiden tuotanto on ulkomailla. Siksi onkin hyvä miettiä kannattaako jakaa valeuutisia ja roikkua kiinni menneisyydessä vai katsoa eteenpäin ja mahdollistaa monenlaisten polttoaineratkaisujen eteneminen (Suomessakin voidaan tuottaa) sekä edistää monipuolisesti toimivia liikkumisen edellytyksiä koko maassa.