OECD:n tutkimus nostaa pitkäaikaistyöttömyyden keskeisiksi syiksi terveydentilan ongelmat ja osaamisen puutteet. Silti pääministeri Orpon hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen sekä leikkaamassa kuntoutuksesta ja sote-palveluista. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tulisi päinvastoin panostaa jatkuvaan oppimiseen ja työttömien yksilöllisiä tarpeita vastaavien sote-palveluiden saatavuutta parantaa. Hallituksen politiikka kuitenkin keskittyy työelämän laadun heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkaamisen sen sijaan, että se puuttuisi työttömyyden syihin.
Yleisen asumistuen leikkaukset heikentävät laajasti työn tekemisen kannusteita. Kun asumistuen tasoa leikataan ja ansiotulovähennys poistetaan, sen myötä suuri osa matalapalkkatyötä tekevistä putoaa toimeentulotuen varaan. Yleisen asumistuen leikkausten onkin arvioitu pahentavan työvoimapulaa erityisesti kasvukeskuksissa. Samalla hallitus on poistamassa työttömyysturvasta 300 euron suojaosan, mikä heikentää lyhytaikaisen tai osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannusteita.
Hallituksen lukuisia työelämäheikennyksiä on perusteltu työllisyydellä, mutta ainoatakaan vaikutusarviota niiden työllisyyshyödyistä ei ole esitetty. Irtisanomissuojan heikentäminen, perusteettomien määräaikaisuuksien salliminen, ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomuus ja lakko-oikeuden rajoittaminen heikentävät työntekijöiden asemaa, mutta niiden työllisyyshyödyistä ei ole näyttöä. Sama koskee niin sanottua vientivetoista mallia, jolla yritetään luoda palkankorotuskatto sote- ja palvelualojen kaltaisille naisvaltaisille matalapalkka-aloille.
Kun sanelua työpaikoilla lisätään ja työntekijöiden neuvotteluvoimaa heikennetään, on vaarana etenkin pidemmällä aikavälillä työelämän laadun huonontuminen. Heikentyvät työehdot ja työolot vähentävät työssäjaksamista, joka taas näkyy lisääntyvinä sairauspoissaoloina ja ennen aikaisina eläköitymisinä erilaisten terveysongelmien myötä. Oikeistohallituksen yksipuolisen ja vastakkainasetteluja kärjistävän työmarkkinapolitiikan sijasta suomalaista työelämää tulisi pyrkiä yhteistyössä kehittämään paremmaksi niin työntekijöiden kuin työnantajien tarpeista käsin. Se olisi myös parasta työllisyyspolitiikkaa.