Kansainvälisen politiikan vaikutukset saattavat tuntua etäisiltä, jopa teoreettisilta, etenkin silloin kun katsomme niitä turvallisen välimatkan päästä. On inhimillistä huolehtia ensisijaisesti siitä uhasta, joka on lähimpänä ja konkreettisin. Meille suomalaisille se on tällä hetkellä ennen kaikkea Venäjä ja maailman laajempi poliittinen epävakaus.
Samalla unohtuu helposti vielä laajempi uhka: ilmastokriisi. Se ei näy yhtä isoin kirjaimin otsikoissa, mutta sen vaikutukset ulottuvat rajojen yli, pitkälle tulevaisuuteen. Ilmastokriisi ei ole vain ympäristökysymys, vaan myös globaali turvallisuuskysymys. Se ruokkii konflikteja, ajaa ihmisiä liikkeelle ja lisää jännitteitä, joihin ulkopolitiikalla on vastattava.
Vaikka kriisit tapahtuvat toisaalla, emme voi teeskennellä, että valinnoillamme ei olisi seurauksia. Uskottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei voi rakentaa valikoivalla moraalilla.
Gazassa Israelin toteuttama kansanmurha vie ihmishenkien lisäksi kansainvälisen oikeuden uskottavuutta. Sen saman oikeuden, johon pienet valtiot Suomen tapaan ovat historian saatossa aina turvautuneet. Kun oikeus ei koske kaikkia, se ei lopulta suojele ketään.
”Kansainvälisessä politiikassa hiljaisuus on kannanotto.”
Suomen ulkopolitiikka ei tällä hetkellä nojaa tosiasioihin. Näyttäydymme maana, joka tekee ulkopoliittisia ratkaisuja ensisijaisesti oman hyötynsä perusteella arvojemme sijaan. Kun kansainväliset sopimukset menettävät merkityksensä ja velvoitteita kierretään tai jätetään noudattamatta, rapautuu myös meidän oma uskottavuutemme. Emme voi poimia rusinoita pullasta ja sulkea silmiämme sen laajemmilta vaikutuksilta.
Kansainvälisessä politiikassa hiljaisuus on kannanotto. Oli kyse Yhdysvaltojen kauppapoliittisesta epävakaudesta tai Israelin toteuttamasta julmasta kansanmurhasta Gazassa, Suomen täytyy kyetä nimeämään asiat niiden oikeilla nimillä. Ei siksi, että voisimme yksin muuttaa maailmaa, vaan siksi, että meidän on seisottava niiden periaatteiden takana, joiden varaan oma yhteiskuntamme rakentuu.
Kaksilla rattailla ajaminen johtaa lopulta siihen, että menetämme lopulta suunnan ja luottamuksen. Meidän on uskallettava olla rehellisiä itsellemme ja arvoillemme. Samoin Euroopan unionin olisi aika palata juurilleen ja nostaa jälleen keskiöön diplomatia, vuoropuhelu ja rauhan edistäminen. Vain siten voimme rakentaa maailmaa, jossa oikeus ei ole ase, vaan turva.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 27.6.2025.