Itämeren turvallisuudesta on puhuttu viime vuosina lähinnä sotilaallisesta näkökulmasta. Tutkakuvilla seurataan alusten liikkeitä ja merivoimien harjoituksia, mutta samalla on jäänyt vähemmälle huomiolle toinen hiljainen uhka: varjolaivaston aiheuttamat ympäristöriskit.
Varjolaivastolla tarkoitetaan vanhoja ja usein huonokuntoisia öljytankkereita, jotka kuljettavat venäläistä öljyä ilman kunnollista vakuutusturvaa ja valvontaa. Nämä alukset ovat kuin aikapommeja, jotka lipuvat Itämeren ja Pohjanmeren halki ilman, että kukaan tietää, missä kunnossa ne todella ovat. Monet niistä eivät täytä kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja osa seilaa ilman luotettavaa omistajaa tai vastuunkantajaa.
Kun tällainen alus ajautuu karille tai vuotaa, lasku lankeaa ympäristölle – ja lopulta meille kaikille. Öljyvahinko Itämerellä olisi kohtalokas niin ekosysteemille, kalastukselle kuin rannikkomaille. Pienellä ja matalalla Itämerellä öljy ei katoa minnekään. Se leviää nopeasti ja tuhoaa niin luonnon kuin elinkeinotkin. Yksi huonokuntoinen tankkeri voi mitätöidä vuosikymmenten työn, jota olemme tehneet Itämeren pelastamiseksi.
”Itämeren suojelussa ei ole varaa jäädä odottamaan pahinta.”
EU:n nykyinen torjuntavalmius ei ole riittävä vastaamaan tähän varjossa kasvaneeseen riskiin. Vaikka unionilla on yhteisiä meriturvallisuusohjelmia ja öljyntorjuntakeskuksia, resursseja ja yhteensovitusta ei ole päivitetty vastaamaan varjolaivaston kokoa ja liikennetiheyttä. Yhä useampi alus kulkee läpi Itämeren ilman kunnollista valvontaa. Tiedämme riskit, mutta varustelumme on auttamattomasti jäljessä.
EU on jo herännyt varjolaivaston geopoliittisiin riskeihin ja siihen, miten se rahoittaa Venäjän sotakassaa ja kiertää pakotteita. Nyt sen on herättävä myös ympäristöriskeihin. Öljyntorjuntakalustoa ja koulutettua henkilöstöä on lisättävä erityisesti pohjoisilla merialueilla, joissa olosuhteet ovat vaikeat ja reagointiaika on pitkä. Yhteisharjoituksia, kaluston liikkumista ja maiden välistä tiedonvaihtoa on parannettava, jotta olemme valmiita toimimaan onnettomuuden sattuessa.
Itämeren suojelussa ei ole varaa jäädä odottamaan pahinta. Öljyonnettomuuden vaikutukset kestäisivät vuosikymmeniä, sen lasku lankeaisi luonnolle ja lopulta ihmisille.
Tämä ei ole vain rannikon asia: myös kainuulaiselle puhdas meri, kalakannat ja pohjoinen luonto ovat osa yhteistä turvallisuutta.
Olemme jo valtavassa ympäristövelassa, ja korko kasvaa joka päivä. Jos emme toimi nyt, seuraava varjolaivaston onnettomuus voi tulla meille aivan liian kalliiksi.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 13.11.2025.