Brysselistä katsottuna Kainuu on kaukana. Kaukana talouden keskuksista, kaukana väestökeskittymistä.
Turvallisuuden kartalla olemme kuitenkin kaikkea muuta kuin syrjässä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti Euroopan karttaa. Itärajan merkitys on aivan toinen kuin vielä muutama vuosi sitten, ja samalla pohjoisen ja arktisen alueen strateginen painoarvo on kasvanut. Tämän pitäisi näkyä myös siinä, miten Euroopan unioni katsoo Kainuuta.
Meidänkin on syytä lakata puhumasta itsestämme vain syrjäisenä maakuntana. Kainuu on osa Euroopan turvallisuutta, huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Tämä on otettava vakavasti päätöksissä ja rahoituksessa.
Kun Eurooppa vahvistaa puolustuskykyään, myös Kainuun merkitys kasvaa. Kun puhutaan kriittisistä raaka-aineista, katse kääntyy väistämättä myös meidän mineraalivaroihimme. Kun puhutaan energiasta, biotaloudesta ja omavaraisuudesta, Kainuun metsät ja energiaosaaminen ovat osa ratkaisua maailmassa, jossa riippuvuuksien hintaa on jouduttu opettelemaan kantapään kautta.
Ja kun EU päättää tulevasta budjetistaan, tämän kaiken on näyttävä käytännössä. Euroopan unionin seuraavassa rahoituskehyksessä ei riitä, että rahaa jaetaan vanhoilla kaavoilla. Maailma ympärillämme on muuttunut, ja rahoituksen on muututtava mukana.
Jos turvallisuus on Euroopalle tärkeää, sen pitää näkyä myös aluepolitiikassa. Jos huoltovarmuudesta puhutaan tosissaan, sen pitää näkyä rahoituksessa. Ja jos Eurooppa haluaa vähentää riippuvuuttaan muista, sen on suunnattava tukea alueille, joilla on luonnonvaroja, energiaa ja osaamista.
Kainuulla on tässä paljon annettavaa.
”Tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, ettei kaikkialla Euroopassa voida tehdä samoja ratkaisuja samalla tavalla.”
Mutta Brysselin armopaloja meidän ei pidä odottaa. Meidän on itse osattava kertoa, miksi Kainuuseen kannattaa investoida – ja samalla pidettävä huoli siitä, että täällä on edellytykset investoinneille.
Se tarkoittaa toimivia teitä, ratoja ja tietoliikenneyhteyksiä. Osaavaa työvoimaa, koulutusta ja ennakoitavaa sääntelyä. Ilman niitä hienoinkaan strategiapaperi ei tuo yhtään työpaikkaa Kainuuseen.
Tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, ettei kaikkialla Euroopassa voida tehdä samoja ratkaisuja samalla tavalla. Kainuulainen metsä ei ole Brysselin toimistossa piirretty vihreä neliö. Täällä metsät ovat luontoa ja hiilinieluja, teollisuuden raaka-ainetta, energiaa, yrittäjän toimeentuloa, virkistyspaikkoja ja monelle perheen omaisuutta.
Hyvä politiikka ei pakota näitä vastakkain. Se etsii keinot sovittaa ne yhteen.
Sama koskee kaivoksia. Eurooppa ei voi vaatia strategista riippumattomuutta ja samalla ulkoistaa tarvitsemiensa mineraalien tuotantoa muualle maailmaan. Jos tarvitsemme raaka-aineita, meidän on pystyttävä tuottamaan niitä vastuullisesti myös itse.
Kainuulla on mahdollisuus olla paljon nykyistä suurempi osa tätä eurooppalaista kokonaisuutta. Se vaatii investointeja ja päätöksiä, mutta myös meiltä kainuulaisilta uskoa omaan tekemiseemme.
Euroopan kilpailukykyä ei rakenneta vain Berliinissä, Pariisissa tai Brysselissä. Sitä rakennetaan myös Kajaanissa, Sotkamossa, Kuhmossa, Suomussalmella, Paltamossa ja muissa Kainuun kunnissa.
Siksi viestini Brysseliin on yksinkertainen: katsokaa karttaa uudelleen. Kainuu ei ole Euroopan reuna. Me olemme siellä, missä Euroopan turvallisuutta, omavaraisuutta ja tulevaisuuden kilpailukykyä nyt rakennetaan.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 18.9.2026.