Matkailu voi pitää paikkakunnan elossa ja tuoda paikallisille työtä sekä palveluja. Se voi kuitenkin myös käydä paikallisten voimille, jos kodit muuttuvat lomahuoneistoiksi ja tutut kadut ruuhkautuvat turistiryhmistä vaikeuttaen paikallisten liikkumista. Euroopassa nähdään nyt molemmat puolet. Joissakin kohteissa matkailijoiden määrää koetetaan hillitä, kun taas muualla heitä kaivattaisiin kipeästi lisää.
Matkailu tuo työtä, verotuloja ja asiakkaita palveluille, joita ilman moni alue olisi vaikeuksissa. Silti keskustelu pyörii usein pelkästään matkailijamäärissä. Ehkä ennemmin pitäisi kysyä, miten matkailun hyödyt saadaan jakautumaan tasaisemmin ja miten varmistetaan, että paikallisetkin voivat elää hyvää arkea.
Osa vastauksesta löytyy siitä, mihin matkailijat pääsevät ja milloin. Eurostatin mukaan vuonna 2025 lähes kolmannes EU:n matkailumajoitusten yöpymisistä kertyi heinä- ja elokuussa. Suosituimmat paikat täyttyvät samaan aikaan, vaikka muualla olisi tilaa ja tarjottavaa muinakin vuodenaikoina.
Tässä liikennepolitiikalla on paljon suurempi merkitys kuin äkkiseltään ajattelisi. Ihminen valitsee helposti kohteen, jonne pääsee vaivatta ja kohtuullisella hinnalla. Jos haluamme matkailua myös tuttujen reittien ulkopuolelle, tarvitsemme parempia rajat ylittäviä junayhteyksiä ja yöjunia, mutta yhtä lailla toimivia busseja ja jatkoyhteyksiä asemilta ja lentoasemilta.
Myös lippujen ostamisen pitäisi olla yksinkertaisempaa. Komissio esitti keväällä uutta lainsäädäntöä, jolla eri junayhtiöiden matkoja voisi yhdistää samaan lippuun ja matkustajien oikeudet turvata koko matkalla. Sujuva lipunosto ja turvatut oikeudet koko matkalla tekevät junasta houkuttelevamman vaihtoehdon.
”Vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan hienoimmista saavutuksista, mutta matkailu ei saa kasvaa paikallisten arjen tai luonnon kustannuksella.”
Tämä on myös ilmastopolitiikkaa. Matkailun päästöjä on vähennettävä tekemällä junasta hinnaltaan, nopeudeltaan ja helppoudeltaan kilpailukykyinen vaihtoehto. Pitkien etäisyyksien seuduilla lentoyhteyksiä tarvitaan edelleen, mutta vähäpäästöisiä vaihtoehtoja on rakennettava määrätietoisesti.
Paremmat yhteydet eivät silti yksin riitä. Matkailua olisi saatava levittäytymään myös vilkkaimman sesongin ulkopuolelle. Kulttuuri, luonto, ruoka ja tapahtumat kiinnostavat muulloinkin kuin kesälomilla. Se helpottaisi ruuhkia ja antaisi matkailualan työntekijöille paremmat mahdollisuudet ympärivuotiseen työhön. Myös ajantasainen tieto ruuhkista ja vaihtoehtoisista kohteista voi auttaa matkailijaa tekemään toisenlaisen valinnan.
Vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan hienoimmista saavutuksista, mutta matkailu ei saa kasvaa paikallisten arjen tai luonnon kustannuksella. Siellä, missä sietokyky on jo ylitetty, pitää voida puuttua lyhytaikaiseen vuokraukseen, ohjata kävijävirtoja ja tarvittaessa periä matkailumaksuja.
Euroopan alueiden tarpeet ovat erilaisia: Venetsiassa on helpotettava ruuhkia, kun taas harvaan asutussa pohjoisessa tarvitaan matkailijoita ja parempia yhteyksiä. EU:n tehtävä on tukea yhteyksien kehittämistä ja antaa alueille välineitä matkailun hallintaan. Käytännön keinot on kuitenkin valittava paikallisesti, siellä missä olosuhteet ja ihmisten arki tunnetaan.
Matkailun menestystä ei pitäisi mitata vain sillä, kuinka monta ihmistä paikalle saapuu. Ratkaisevaa on, jääkö matkailusta työtä, toimeentuloa ja elinvoimaa ilman, että luonto tai paikallisten elämä jää jalkoihin. Hyvä matkailu antaa vieraalle paljon, mutta jättää jotakin arvokasta myös siellä asuville.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 16.10.2026.