Euroopan unioni elää jälleen laajentumisen aikaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti pysyvästi maanosamme turvallisuusjärjestystä. Se muistutti karulla tavalla, ettei Euroopan vakaus ole itsestäänselvyys.
Siksi Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan valmistelema mietintö EU laajentumisstrategiasta ei ole pelkkä tekninen asiakirja. Se on poliittinen viesti siitä, millaista Eurooppaa haluamme rakentaa. Laajentuminen ei ole hyväntekeväisyyttä hakijamaille. Se on strateginen investointi koko Euroopan tulevaisuuteen. EU ei voi jäädä sivustakatsojaksi aikana, jolloin suurvallat piirtävät etupiirejään yhä avoimemmin.
Laajentumiskeskustelun kärjessä ovat Ukraina, Moldova ja Länsi-Balkanin maat. Näille maille EU-jäsenyys merkitsee ankkuria demokratiaan, oikeusvaltioon ja sisämarkkinoihin. Unionille ne merkitsevät laajempaa talousaluetta, vahvempaa poliittista painoarvoa – ja ennen kaikkea turvallisuutta. Jokainen uusi jäsenvaltio, joka sitoutuu EU:n arvoihin, vahvistaa koko maanosan vakautta.
Samalla on tunnustettava, että laajentuminen vaatii myös EU:lta uudistumista. Päätöksentekoa on tehostettava, budjettia sopeutettava ja yhteisiä linjoja arvioitava uudelleen. Yksimielisyysvaatimuksen ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat käyneet ilmeisiksi. Jos Eurooppa haluaa olla uskottava toimija, sen on uskallettava keskustella myös määräenemmistöpäätösten laajentamisesta.
”Onko Eurooppa valmis kantamaan vastuuta omasta naapurustostaan?”
Laajentuminen ei kuitenkaan voi olla automaatio. Jäsenyys edellyttää todellisia uudistuksia. Oikeusvaltioperiaatteen, median vapauden ja korruption torjunnan on oltava aidosti edistymisen mittareita. Liian usein menneisyydessä poliittinen väsymys on johtanut kompromisseihin, jotka ovat nakertaneet unionin uskottavuutta. Nyt siihen ei ole varaa.
Samaan aikaan hakijamaille on tarjottava konkreettisia välietappeja jo ennen täysjäsenyyttä: pääsyä sisämarkkinoille, osallistumista EU-ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin. Tällainen vaiheittainen integraatio sitoo maat eurooppalaiseen yhteistyöhön jo matkalla jäsenyyteen.
Laajentuminen ei ole riskitön hanke. Se tuo mukanaan taloudellisia paineita ja poliittisia jännitteitä. Mutta vaihtoehto olisi paljon vaarallisempi: geopoliittinen tyhjiö Euroopan rajoilla. Jos EU ei tarjoa uskottavaa eurooppalaista tulevaisuutta, sen tekevät muut toimijat omilla ehdoillaan.
Siksi laajentuminen on lopulta testi poliittisesta tahdosta. Onko Eurooppa valmis kantamaan vastuuta omasta naapurustostaan? Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä vastaus on selvä: laajentuminen on välttämätön osa vahvempaa, turvallisempaa ja yhtenäisempää Eurooppaa. Nyt ratkaisevaa on, seuraavatko jäsenvaltiot tätä visiota teoilla.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 6.3.2026.