Ihmisoikeudet ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia: oikeus elämään, turvallisuuteen, terveyteen, osallisuuteen ja ihmisarvoiseen kohteluun. Viime vuodet ovat muistuttaneet kipeällä tavalla siitä, kuinka nopeasti vakaus ja perustavanlaatuiset oikeudet voivat horjua.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut jo yli neljä vuotta, ja koko konflikti yli vuosikymmenen. Sen seuraukset ulottuvat paljon taistelukenttiä laajemmalle. Siviilien turvallisuus vaarantuu, terveyspalvelut heikkenevät ja mahdollisuudet tavalliseen arkeen kapenevat. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ikääntyneet ihmiset, joiden tarpeet jäävät kriiseissä liian helposti sivuun.
Moni iäkäs ukrainalainen on joutunut mahdottoman valinnan eteen. Lähteäkö vai jäädä? Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta paeta tai siirtyä turvallisemmille alueille. Liikkumisrajoitteet, sairaudet, muistisairaudet sekä riippuvuus läheisten tai palveluiden tuesta ovat sitoneet ihmisiä koteihinsa myös alueilla, joilla taistelut ovat olleet lähellä. Samalla moni on menettänyt läheisiään, hoivaa ja sosiaalisia verkostojaan.
Ikääntyneille sota ei ole vain fyysinen turvallisuusuhka. Se koskee myös oikeutta terveydenhuoltoon, riittävään toimeentuloon, asumiseen ja ihmisarvoiseen vanhuuteen. Kun sähköverkot, sairaalat ja kulkuyhteydet vaurioituvat, vaikeutuu lääkkeiden, hoidon ja päivittäisen avun saaminen. Monelle kyse on elintärkeistä palveluista.
”Turvallisuutta ei rakenneta vain aseilla, varastoilla ja rajoilla. Sitä rakennetaan myös sillä, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta.”
Sodan vaikutukset eivät rajoitu Ukrainaan. Myös muualla Euroopassa heikentynyt turvallisuustilanne on lisännyt epävarmuutta. Moni ikääntynyt seuraa uutisia huolestuneena. Taustalla voi olla omia muistoja sodista, evakkomatkoista tai jälleenrakennuksen vuosista. Nykyinen tilanne voi herättää pelkoa ja turvattomuutta tavalla, jota nuorempien sukupolvien on vaikea täysin ymmärtää.
Samaan aikaan Euroopan maat vahvistavat puolustustaan ja varautumistaan. Se on tässä ajassa välttämätöntä. Mutta turvallisuutta ei rakenneta vain aseilla, varastoilla ja rajoilla. Sitä rakennetaan myös sillä, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta. Ikääntyneiden, vammaisten ja muiden tukea tarvitsevien palvelut ovat osa kokonaisturvallisuutta. Jos ne heikkenevät, kasvaa myös eriarvoisuuden riski.
Suomessa ihmisoikeudet toteutuvat kansainvälisesti vertailtuna hyvin, mutta meilläkään mikään ei tapahdu itsestään. Väestön ikääntyminen haastaa yhteiskuntaa. Yksinäisyys, palvelujen saatavuus, digisyrjäytyminen ja toimeentulo koskettavat monia. Ihmisoikeuksien toteutuminen tarkoittaa, että jokaisella on mahdollisuus osallistua, tulla kuulluksi ja saada tarvitsemansa tuki.
Kansalaisjärjestöillä on tässä työssä merkittävä rooli. Ne tarjoavat tukea, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Samalla ne muistuttavat päättäjiä siitä, että ihmisoikeudet eivät ole vain kansainvälisiä sopimuksia tai kauniita sanoja juhlapuheissa. Ne näkyvät arjessa siinä, kuinka kohtelemme toisiamme ja kuinka pidämme huolta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, ettei rauhaa, turvallisuutta eikä ihmisoikeuksia voi pitää itsestäänselvyyksinä. Juuri siksi niiden puolustaminen on tärkeämpää kuin koskaan. Erityisesti ikääntyneiden oikeuksista huolehtiminen kertoo, kuinka vahvasti yhteiskunta sitoutuu ihmisarvon kunnioittamiseen myös vaikeina aikoina.
Teksti on julkaistu Iso Numero -lehdessä 1.7.