Viime viikkoina Euroopassa on puhuttu paljon turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta – ja hyvä niin. Keskustelussa korostuvat kuitenkin usein vain tietyt osa-alueet, erityisesti sotilaallinen voima.
Turvallisuus ei ole vain asejärjestelmiä tai puolustukseen panostamista. Se on kokonaisuus, joka rakentuu monista tekijöistä, joista jokainen on elintärkeä. Vahvan puolustuksen perustaksi tarvitaan toimiva yhteiskunta, jossa ihmisillä on mahdollisuus selviytyä vaikeinakin aikoina. Laaja turvallisuus ja huoltovarmuus rakentuvat yhteiskunnallisen kivijalan päälle. Valmiutta ja kestokyvyltään vahvaa yhteisöä rakennetaan, kun jokainen ihminen tuntee roolinsa siinä tärkeäksi. Se on turvallisuuden ydin.
On maita, joissa palkka-armeija kantaa päävastuun maanpuolustuksesta, mutta Suomen turvallisuuden perusta on ollut yleinen asevelvollisuus ja koko yhteiskunnan osallistuminen. Ilman sitä emme olisi tässä.
Turvallisuus ei synny tyhjiössä. Ilman kestävää ruokahuoltoa, eurooppalaista omavaraisuutta, puhdasta vettä, energiaa ja polttoaineita turvallisuus on vain sana paperilla. Ilman toimivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, osaamisen ja tulevaisuuden näkymät turvaavaa koulutusta sekä elävöittävää kulttuuria, turvallisuuspuhe on vain tyhjä tynnyri, joka kumisee päätöksenteon taistelutantereilla. Nämä kaikki ovat osa huoltovarmuutta – ja ilman niitä kriisinkestävyys rapautuu. Ja jos ei usko viestiä kotimaasta, niin ukrainalaiset avaavat mielellään tilannekuvaa sotaa käyvän maan kansalaisten kautta.
”Jos meillä ei ole yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin, luottavat tulevaisuuteen ja tuntevat kuuluvansa johonkin, mitä meillä lopulta on?”
Kun keskustelemme turvallisuudesta, asetamme usein eri asiat vastakkain. Ikään kuin olisi valittavissa asehankintojen ja hyvinvointivaltion välillä. Ikään kuin ruoantuotantoa tai energiaomavaraisuutta voisi heikentää ilman seurauksia. Mutta voiko sotilaallinen puolustus olla vahva ilman toimivaa yhteiskuntaa sen taustalla? Ja kannattaako sellaista yhteiskuntaa edes rakentaa? Suomen turvallisuus on perustunut aina kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Miksi muuttaisimme suuntaa nyt?
Meillä voi olla maailman parhaat asejärjestelmät ja vahvin puolustuskoneisto, mutta jos meillä ei ole yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin, luottavat tulevaisuuteen ja tuntevat kuuluvansa johonkin, mitä meillä lopulta on?
On hyvä tunnistaa sekä sotilaalliset että ympäristöömme laajasti liittyvät riskit. On tärkeää ymmärtää erilaisten asioiden vaikutukset ja sidokset toisiinsa. On helppoa lähteä juoksemaan yhden asian perässä ymmärtämättä lainkaan, miten lopulta kaikki rakentuu kokonaisuudeksi.
Pelkkä varustautuminen ei riitä. Siksi turvallisuutta on katsottava kokonaisuutena ja pidettävä huolta sen kaikista osista – ei vain yksittäisistä palasista.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 4.4.2025.