Euroopan komissio suunnittelee parhaillaan seuraavan seitsemän vuoden rahoituskehystä. Kyse on vuosien 2028–2035 budjettiraameista. Tämä on Suomen paikka vaikuttaa – etenkin nyt, kun turvallisuus, puolustus ja huoltovarmuus nousevat Euroopassa uuteen keskiöön.
Yksi merkittävä rahoituskohde tulee olemaan sotilaallinen liikkuvuus eli se, kuinka nopeasti ja tehokkaasti joukkoja ja kalustoa voidaan siirtää Euroopassa kriisitilanteissa. Aihe nousee esiin kevään mittaan Brysselin neuvottelupöydissä yhä tiheämmin. Kyse ei ole pienistä rahasummista; tämän kauden vajaan kahden miljardin euron panostuksen sijaan nyt puhutaan jopa 70 miljardista eurosta.
Samaan aikaan uusi TEN-T-liikenneverkkoasetus velvoittaa jäsenmaita huomioimaan sotilaalliset tarpeet infrastruktuurihankkeissa. EU-rahaa voidaan siis täysin perustellusti suunnata infrastruktuuriin, joka palvelee sekä puolustusta että arjen liikennettä.
Tämä on Suomen edunvalvonnan näytön paikka. Asemamme EU:n pisimmän Venäjän vastaisen ulkorajan vartijana on tunnistettava ja tunnustettava. Se on nyt osattava sanoittaa, perustella ja paketoida uskottavasti. Tarvitsemme yhteisen kansallisen tarinan, joka vakuuttaa päättäjät suomalaisen infrastruktuurin kriittisestä merkityksestä koko EU:n turvallisuudelle.
Tarvitsemme myös koordinoidun listauksen kaksoiskäyttöisistä hankkeista, eli niistä, jotka vahvistavat sekä puolustuksen valmiuksia että siviililiikennettä. Tällainen lista on pelikirjan kulmakivi, kun suomalaiset toimijat käyvät keskusteluja Brysselissä.
Tulevan rahoituskauden peli käydään nyt, eikä katsomoon ole varaa jäädä. Tämä on kansallisen yhteispelin hetki, jotta tilaisuus ei valu hukkaan eikä pallo päädy omaan verkkoon.
Merja Kyllönen
Europarlamentaarikko, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valiokunnan jäsen
Pasi Moisio
Suomalaisia liikennealan organisaatioita Brysselissä edustavan FinMobilityn toimitusjohtaja