Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat karua luettavaa. Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla. Maamme väkiluku lähtee tämänhetkisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Syntyvyyden lasku heijastuu väistämättä alueiden tulevaan väestökehitykseen ja vaikuttaa kaikkiin toimintoihin.
Vuonna 2018 väkiluku kasvoi vielä neljässä maakunnassa ja Ahvenanmaalla. Uusimmissa ennusteissa vuonna 2035 väkiluku kasvaisi enää Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla. Vuonna 2040 väkiluku kasvaisi vain muuttovoiton ansiosta enää Uudellamaalla.
Työikäisiä (15–64-vuotiaita) oli Suomessa eniten vuonna 2009, jolloin heitä oli maassamme 3,55 miljoonaa. Vuosina 2010–2018 työikäisten määrä on vähentynyt 122 000 henkilöllä. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana sentään työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hiukan hitaammin eli 111 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä.
Väestöennusteen tehtävänä on tarjota kaikkien tekemisen tason kotimaisille päättäjille työkaluja, joiden avulla voidaan arvioida tarvittavia toimia sekä väestökehityksen, että palvelurakenteen ja sen toimivuuden osalta. Nyt jos koskaan jokaisessa niemessä ja notkelmassa kotimaassamme on mietittävä mitä tulevaisuus todella tuo tullessaan.
Miten olemassa olevat resurssit saadaan mahdollisimman fiksusti käyttöön, tyhjäkäyntiä on mahdollisimman vähän, kaikki yhteistyömahdollisuudet kartoitetaan, hallinnon rajat uskalletaan murtaa yhteiseksi hyödyksi ja katsotaan rohkeasti eteenpäin ojentaen kättä kaikille potentiaalisille kumppaneille. Ja sekin on sanottava, että jos ei väestökehityksen kurvat ja suunnat miellytä, niin miten voimme yhdessä muuttaa suuntaa, varsinkin niillä alueilla, joissa syntyvyys ei perinteisin menetelmin enää ole nostettavissa uuteen kukoistukseen.
Meillä on edessä kipeitä keskusteluja, vaikeitakin päätöksiä, luopumista ja uuden etsimistä. Mutta vielä jonkun aikaa meillä on mahdollisuuksia ja ratkaisuja on löydettävissä, jos meiltä löytyy vain rohkeutta ja halua tehdä niitä yhdessä, ilman käpertymistä kuntarajoihin. Joskus aikanaan sanottiin, että pidot paranevat, kun väki vähenee, mutta kuntapuolella ja palveluissa näin ei suinkaan tapahdu. Siksi kaikki ne asiat, mitä pidetään vaikeina keskustella pitää uskaltaa nostaa pöydälle. Vain niin työllisyyskysymyksiin, sotepalveluihin tai koulutuksen tulevaisuuteen on löydettävissä kestävät ja ihmisiä palvelevat ratkaisut.