Vappuna Suomessa on perinteisesti uskallettu unelmoida vähän isommin. Serpentiinin ja siman suojissa syntyy visioita, jotka arkena saattaisivat tuntua turhankin rohkeilta. Entä jos tänä vappuna annettaisiin itsellemme lupa kuvitella Suomi, joka ei vain sinnittele Euroopan reunalla, vaan ottaa uuden, itsevarman askeleen kohti kestävää kasvua ja merkityksellistä tulevaisuutta?
Ajatellaan Suomea vuonna 2035. Maa, joka on oivaltanut, ettei sen tarvitse kilpailla halvimmalla hinnalla, vaan viisaimmalla tekemisellä. EU:n sisällä Suomi toimii ketteränä kokeilulaboratoriona: täällä testataan ratkaisuja, jotka yhdistävät vihreän siirtymän, digitalisaation ja inhimillisen hyvinvoinnin tavalla, joka herättää kiinnostusta Lissabonista Tallinnaan. Kun muualla puhutaan murroksesta, Suomessa sitä eletään – mutta hyväntuulisesti, vähän kuin vappupiknikillä sateen uhatessakin.
Talous lähtee rullaamaan uudella otteella, kun uskalletaan panostaa osaamiseen pitkäjänteisesti. Koulutus ei ole kuluerä vaan kasvun moottori. Jokaisella on mahdollisuus päivittää taitojaan elämän eri vaiheissa, eikä oppiminen lopu valmistumiseen – se vasta alkaa siitä. Työelämä muuttuu joustavammaksi, mutta ei epävarmemmaksi: ihmiset liikkuvat sujuvasti eri alojen välillä, ja yrittäjyys nähdään varteenotettavana vaihtoehtona ilman kohtuutonta byrokratian painolastia.
”Tulevaisuudenusko ei synny juhlapuheista, vaan kokemuksesta, että omalla tekemisellä on merkitystä.”
Poliittinen ilmapiiri on kokenut pienen – tai ehkä aika ison – kevätsiivouksen. Vastakkainasettelun sijaan etsitään ratkaisuja, ja päätöksenteossa katsotaan yli vaalikausien. On ymmärretty, että jatkuva synkistely ei ole strategia, vaan itseään toteuttava ennuste. Tilalle on tullut tekemisen meininki: kokeillaan, korjataan, opitaan. Ja kyllä, välillä mokaillaan, mutta sekin tehdään avoimesti ja opiksi ottaen.
Suomi hyödyntää vahvuuksiaan monipuolisesti. Metsät eivät ole vain raaka-ainetta, vaan osa biotalouden korkean jalostusasteen innovaatioita. Teknologiaosaaminen yhdistyy kestävään energiaan, terveysteknologiaan ja koulutusvientiin. Pienestä maasta tulee suurten ratkaisujen tuottaja: täällä kehitetään tapoja, joilla kaupungit voivat olla hiilineutraaleja, maaseutu elinvoimainen ja työ merkityksellistä.
EU:ssa Suomi toimii sillanrakentajana. Se tuo pohjoista realismia ja käytännönläheisyyttä keskusteluihin, mutta myös rohkeutta katsoa pidemmälle. Yhteistyö ei ole pakko vaan mahdollisuus: suomalaiset yritykset ja osaajat verkostoituvat aktiivisesti, ja Eurooppa toimii kotimarkkinana, ei vain vientikohteena.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin ilmapiirin muutos. Tulevaisuudenusko ei synny juhlapuheista, vaan kokemuksesta, että omalla tekemisellä on merkitystä. Kun ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa omaan arkeensa ja yhteiskunnan suuntaan, syntyy liike, jota mikään yksittäinen hallitus ei voi pysäyttää. Eikä tarvitsekaan.
Tämä vappuvisio ei lupaa pikavoittoja tai ihmetekoja. Se lupaa jotain kestävämpää: suunnanmuutoksen, jossa Suomi lakkaa katsomasta jalkoihinsa ja alkaa jälleen katsoa horisonttiin. Ja jos matkalla tarvitaan vähän lisää simaa ja huumoria, niin sitähän meiltä ainakin löytyy.
Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 29.4.2026.