Blogi

18.04.2020

Kriisiaikoina yhteistyö ja osaamisen jakaminen ratkaisevat

Etätyössä on voinut keskittyä asiakirjoihin ajan kanssa ja tutkailla myös eduskunnasta välittyvää kuvaa. Kriisiaikanakin kinataan ja rutistaan kuin lapset päiväkodin pihalla parhaista leluista tai siitä, kuka leikkii kenenkin kanssa. Ajattelin, että perinteiset samoja kysymyksiä toistelevat kyselytunnit päätetään hetkeksi, mutta opposition toiveesta jatketaan samalla mallilla. Ajan olisi voinut käyttää fiksumminkin, vaikka avaamalla laajemmin eduskunnan läpikäymiä lainsäädäntötoimia ja niiden vaikutusta ihmisiin, yrityksiin ja talouteen.

Kruununa yhteistyön heikkouksista saimme todistaa Huoltovarmuuskeskuksen farssia suojavälineiden tilauksista. Rautaista kokemusta hankintaosaamisesta pitää löytyä paikasta, jossa on vuosien ajan käytetty miljoonia veronmaksajien euroja mahdollisen kriisiajan tarpeisiin. Kriiseissä kaikki hyökkäävät ’haaskalle”, avun ja tuotteiden tarjoajia riittää. Silloin, jos koskaan, tuote-, markkina- sekä maatuntemus on kriittisen tärkeää, eikä pahaksi ole terve itsesuojeluvaistokaan. Kun ennestään tuntematon taho ottaa yhteyttä, niin suorittaisin edes pikaisen googletuksen, ennen kuin pistäisin nimeni paperiin.  Suomesta löytyy niin isoja kuin pienempiäkin toimijoita, jotka ovat jo vuosikymmeniä toimineet Aasian markkinoilla ja maksaneet oppirahansa. 

Apua tarjottiin, useilta tahoilta, ei kelvannut. Aikanaan selviää, oliko tehtävä tekijöitään suurempi ja Huoltovarmuuskeskuksessa iski ”kokovartalopaniikki” vai onko siellä ”minä itse” -ajattelu niin syvässä, ettei edes kriisipaikassa osaavien yhteistyökumppanien kädenojennuksiin tartuta. Halvalla ei yleensä saa hyvää, se tuli jälleen kokeiltua ja kalliiksi tuli.

Suomi on laaja maa pienellä väestöllä, joten luulisi meidän oppineen, että kansana ja poliitikkoina pärjäämme vain yhdessä tekemällä. Sen sijaan, että poliittinen joukkue jatkaa edelleen syyllisten etsimistä, kannattaa nyt keskittyä kaikin voimin ja verkostoin varmistamaan, että saadaan ostetuksi vaatimusten mukaisia turvallisia välineitä ja kriittisiä työtehtäviä hoitavien kuin kansalaistenkin terveys ja elämä turvataan. Poliittisia pisteitä ehtii keräillä ja syyllisiä tuomita vielä koronakriisin jälkeenkin, jos se lopulta on olennaista. Mielestäni olennaisempaa on se, kuinka kykenemme suojaamaan kaikki ammattilaisemme eri työpisteissä ja pitämään kansalaisemme hengissä, kunnes löydämme tien ulos koronakriisistä. Me yhdessä, ilman pikavoittojen keruuyrityksiä tai minä-minä maailmaan katoamista.