Pohjois-Korean autoritaarinen hallinto polkee ihmisoikeuksia jo seitsemättä vuosikymmentä. Maan 26 miljoonaa asukasta elävät eristyksissä, köyhyydessä ja nälänhädässä kuin vankeina maan rajojen sisäpuolella ilman minkäänlaista toivoa paremmasta. Yli puolet ihmisistä elävät köyhyysrajan alapuolella, ja ulkopuolisen avun saaminen on lähes mahdotonta Kim Jong-Unin hallinnon tiukkojen rajoitusten vuoksi.
Maailman muuttuneessa turvallisuusympäristössä katseet kääntyvät entistä enemmän sisäänpäin. Monien ihmisoikeuskriisien tavoin Pohjois-Korea näyttää helposti Euroopasta käsin etäiseltä – erityisesti nyt, kun sotia ja ihmisoikeusrikkomuksia koetaan paljon lähempänäkin. Vaikutukset myös meidän turvallisuusympäristöön ovat kuitenkin nähtävissä. Tuoreena esimerkkinä voidaan pitää Pohjois-Korean ja Venäjän välistä yhteistyötä.
Autoritaaristen valtioiden yhteistyö mahdollistuu usein juuri ihmisoikeusrikosten kautta. Kun ihmisiltä viedään perusoikeudet ilmaisuun ja sananvapauteen, ei heillä ole mahdollisuutta vastustaa valtaapitävien toimintaa. Demokratian kadotessa kansalta riistetään oikeus vaikuttaa maan signpolitiikkaan.
Arvopohjainen politiikka vaatii tekoja
Kansainvälinen yhteisö ei voi katsoa Pohjois-Korean toimintaa sivusta ja luottaa sokeasti, että sen hirmuhallinto luhistuu jokin päivä itsestään. Sen edistämiseksi EU:lta tarvitaan aloitteellisuutta, edelläkävijyyttä ja poliittista tahtoa. Pohjois-Korean tilanteessa se voi olla esimerkiksi tiivistä yhteistyötä Etelä-korean ja YK:n kanssa.
Kauniit lauseet demokratiasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta eivät riitä. EU on yksi maailman kolmesta suurimmasta globaalista vaikuttajasta Yhdysvaltojen ja Kiinan ohella, ja sen pitäisi näkyä myös käytännössä. EU on rakennettu rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian kaltaisiin arvoihin nojaten, ja niitä sen on johdonmukaisesti edistettävä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta huolimatta.
Ihmisoikeusperustaisen ulkopolitiikan toteuttamisessa EU:n kunnianhimon on oltava niin korkea, että vaikutusvalta ulottuu myös autoritaaristen johtajien alistamien ihmisten auttamiseen. Se on koko kansainvälisen yhteisön etu ja velvollisuus.
”Sotilaallinen suorituskyky ja
ihmisoikeudet eivät sulje toisiaan pois.”
Kovaa turvallisuuspolitiikkaa pehmeillä arvoilla
Etelä-Korean suurlähetystö järjesti marraskuussa Euroopan parlamentissa tilaisuuden, jossa kaksi Pohjois-Koreasta paennutta naista kertoivat maan lohduttomasta ihmisoikeustilanteesta.
Keskustelussa he kuvasivat, miten Korean niemimaan kaksi täysin eri suuntiin kulkenutta valtiota ovat osoitus avoimen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan demokratian voimasta. Se myös osoittaa, että emme voi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa unohtaa “pehmeiden arvojen”, kuten sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustamisen merkitystä. Ihmisoikeuksien periksiantamaton puolustaminen ei ole pois “kovasta turvallisuuspolitiikasta”, vaan parhaimmillaan jopa edistää autoritaarisen valtion romahtamista ja ihmisten vapauttamista diktaattorien vallasta. Sotilaallinen suorituskyky ja ihmisoikeudet eivät sulje toisiaan pois – olkoon tästä esimerkkinä Suomi.
Pohjois-Koreasta paenneiden naisten tarinat osoittivat, miksi emme voi unohtaa kaikkia 26 miljoonaa ihmistä, joiden perusoikeuksia poljetaan päivittäin. Pohjois-Korean ihmisoikeustilanne on niin järkyttävä, että jokainen pienikin toimi sen parantamiseksi on äärimmäisen tärkeä.
Jotta kukaan ei joutuisi luopumaan toivosta, ei taistelua ihmisoikeuksien puolesta pidä koskaan luovuttaa. Ihmisoikeuksia johdonmukaisesti puolustamalla voimme ennaltaehkäistä diktaattorien valtapelejä, joissa sorrettuja ihmisiä käytetään voimapolitiikan pelinappuloina.