Keskiviikko 1.5.2013 - Merja
Vappupuhe Helsingissä 1.5.2013 (muutokset puhuttaessa mahdollisia)
Hyvät ystävät, toverit, Rakkaat kanssamatkustajat elämäntiellä. Erinomaisen mukavaa työn juhlaa teille kaikille ja hyvää vappua jokaisen sydämeen! Hyvinä kuin huonoinakin aikoina on työväki kokoontunut juhlistamaan Hakaniemen torille työn ja yhteenkuulumisen merkitystä. Vapun perinteinen sanoma työn, rauhan ja solidaarisuuden merkityksestä yhteiskunnan keskeisinä peruspilareina ei ole menettänyt yhtään ajankohtaisuuttaan. Suomalaisen työn puolustajia tarvitaan tänään ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Suurten muutosten keskellä, suomalaiset ovat aina olleet selviytyjiä. Me olemme aina uskaltaneet katsoa eteenpäin ja löytäneet uuden tien, joka on ollut kansakunnan parhaaksi. Voimamme on aina ollut yhteinen tahto ja ponnistelun tulokset on jaettu kaikkien osallisten kesken. Kenellekään ei pidä kuulua kohtuuton osa tehdyn työn hedelmistä. Vain siten joukkuepeli yhteiskunnan hyväksi voi toimia.
Julkiset palvelut vaativat peruskorjausta. Vanhuspalvelulaki on jo säädetty, mutta kunta- sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Lisäksi kuntien rahoituspohja on kaventunut, sillä vaikka kuntien saama rahamäärä on kasvanut, on valtionosuuksien kasvu jäänyt pieneksi leikkausten takia. Viime aikoina minulta on monta kertaa kysytty, miksi te veivaatte sitä kunta ja soteuudistusta?
Kunta – ja soteuudistus tarvitaan tasa-arvon takia. Palveluiden laatu ja määrä kunnissa vaihtelee. Sote- ja kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat olisivat rahoituksellisesti riittävän vahvoja turvaamaan peruspalvelut kaikille lähipalveluina. Tällä menolla se ei tule onnistumaan, kun rahat eivät riitä. Erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla tarvitaan kuntauudistusta, koska kunnat eriarvoistuvat nopeaa tahtia. Kuntien välisessä kilpailussa työttömät keskittyvät kasvukeskuksiin ja parhaat verotulot valuvat kehyskuntiin. Yhdyskuntarakenne hajautuu ja kuntalaisten eriarvoisuus verotuksessa ja palveluissa repeää.
Nykymallilla erityisesti pienten kuntien asukkaat maksavat suurempaa veroprosenttia, mutta saavat vähemmän palveluja. Koko vasemmistolle on tärkeää, että kuntalaiset ovat tasavertaisia verotuksen, palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen. Kuntatalouden vaikeudet ovat tosiasia, jonka tunnustaa koko eduskunta, mutta lääkkeistä ei ole yksimielisyyttä. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on herättänyt intohimoja. Eikä intohimo ole uutta, koska edellisellä hallituskaudella uudistukset jäivät kokonaan tekemättä sosiaali-ja terveyspalveluiden osalta.
Arjen lähipalvelut ovat tärkeintä, ja niiden turvaaminen on ykkösjuttu. Perusterveydenhuolto on saatava kuntoon ja nyt on jo kiire. Pian ei ole pelastettavaa. Peruspalvelujen pelastamisella laitettaisiin myös stoppi yksityistämisbuumille. Yksityinen terveysbisnes nakertaa julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme sen heikoimmista osista eli heikoista kunnista lähtien. Samoin käy sosiaalihuollossa: lastensuojelu ja vanhuspalvelut yksityistyvät kiihtyvällä vauhdilla. Jos mitään ei tehdä, julkinen järjestelmä romuttuu hiljalleen ja yksityinen toiminta valtaa alan. Toimiva systeemi olisi sellainen, jossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aita kaadetaan ja monikanavainen rahoitusjärjestelmä puretaan. Tällöin laitetaan rahat julkisin verovaroin kaikille tasapuolisesti tuotettuun palveluun.
Kaikille riittää – tuloeroja kavennettava - ovat olleet perinteisiä työväenliikkeen arvoja. Meillä ollaan oltu terveellä tavalla nöyriä ja samalla kovin työteliäitä. Finanssikriisi ajoi karille globaalin ahneen kapitalismin. Nyt sääntelyä lisätään ja talousjärjestelmää viedään oikeudenmukaisempaan suuntaan. Kotimaassakin mädät hedelmät ovat alkaneet puhjeta. Palkitsemisjärjestelmien kohtuuttomuuksien paljastuminen on läpivalaissut murheellista ahneutta yhteiskunnan ylimmillä portailla. Hyvä veli -verkosto on jakanut mannaa toisilleen. Kaikki on tapahtunut salassa. Työn hedelmiä ei ole jaettu tasaisesti, vaan toiset ovat olleet paljon toisia tasa-arvoisempia.
Ei voi olla niin, että työntekijä saa palkkansa työstä, mutta johtaja sen vastaanottamisesta, työpaikalle saapumisesta, itse työstä, pysymisestä työssä ja vielä lähtemisestäkin? Tämä ei ole ollut oikein, eikä oikeudenmukaista. Myös julkisuudessa kuullut eliitin puheenvuorot ovat paljastaneet kahden kerroksen Suomen. Ihmiset, jotka ehdottavat äänioikeuden epäämistä eläkeläisiltä tai syyttävät työttömiä laiskoiksi, eivät tunne tavallisten suomalaisten arkea.
Remonttityötä on jo tehty. Valtionyhtiöiden palkitsemiskäytäntöjä kiristettiin, jotta valtionyhtiöt eivät ole osaltaan ruokkimassa johtoportaan kasvavaa ahneutta. Ja verotusratkaisujen myötä vaurain väestö kantaa oikeutetusti jatkossa suuremman taakan talouden tervehdyttämisestä. Me olemme kiristäneet sekä suurituloisimpien verotusta, osinko- ja pääomatuloverotusta, suurperintöjen verotusta että tuoneet suureläkkeiden verotuksen myös samalle tasolle työtulojen verotuksen kanssa. Samaan aikaan kaikkien pienituloisten saamaa perusvähennystä ja pieni- ja keskituloisille työntekijöille suunnattua työtulovähennystä on korotettu. Paljon on vielä tehtävää, mutta tie tuloerojen kaventamiseen on nyt aloitettu ja tulevaisuuden vaalit sitten näyttävät jatkuuko tämä työ vai muuttuuko suunta jälleen tuloeroja lisääväksi. Me kaikki äänioikeutetuthan sen yhdessä ratkaisemme.
Perusturvan tasoa on nostettu. Työttömän perusturvaa on korotettu 120 eurolla, mutta tukijärjestelmistä johtuen käteen jäävä summa on yleensä pienempi. Tärkeintä oli korottaa kaikkia etuisuuksia heti ensimmäisessä budjetissa, koska ne kasvavat vuosittain hintojen nousun mukana. Esimerkiksi yksin asuvalle työttömälle jää vuokrien nousun jälkeen aiemman 419 euron sijaan käteen 461 euroa kuussa ja yhden lapsen yksinhuoltajalle 683 euron sijaan 798 euroa. Yli 14 000 kotitaloutta aiempaa enemmän on päässyt asumistuen piiriin ja 11 500 kotitaloutta kokonaan pois toimeentulotukiluukulta pelkän Kelan tuen varaan, joka helpottaa esimerkiksi työllistymisessä. Perusturvan, asumistukirajojen, työmarkkinatuen tarveharkinnan poiston ja toimeentulotuen osalta on vielä paljon tehtävää, mutta ilman työväenliikkeen vahvaa panosta, tähän uudistukseen ei olisi näinä aikoina päästy. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi, mutta suunta on nyt oikea.
Asunnottomuus. Hyvät ystävät, on yksi aikakautemme suurimmista häpeäpaaluista poliittisessa toiminnassa ja rakentamisessa. Ainakin 27 000 ihmistä odottaa uutta kotia Helsingissä ja heistä tuhannet ovat kokonaan asunnottomia. Alle 25-vuotiaiden nuorten asunnottomien määrä kasvaa hälyttävää vauhtia. Uusien rakennettavien vuokra-asuntojen määrä ei kohtaa lainkaan tarvetta ja sosiaalinen asuntotuotanto on häpeällisen pientä.
Asunnottomuus on harvoin oma valinta, vaan merkki yhteiskunnan turvaverkkojen pettämisestä. Mitä kertoo hyvinvointivaltiosta, jos osa kansastamme joutuu pohtimaan, mistä löytäisi lämpimän yösijan? Tarjolla pitää olla edullisia, tuettuja pieniä ja isompia vuokra-asuntoja sekä hätätilanteeseen väliaikaismajoitusta. Asunto, oma koti, on oltava jokaisen ihmisen perusoikeus.
Kaikkien päätöksentekijöiden, myös kuntien ja kaupunkien luottamushenkilöiden on otettava tässä asiassa vahvempi rooli – on kaikkien vastuulla, että voimme toteuttaa perusoikeutta kotiin ja turvalliseen elämään. Viikkojen, kuukausien, jopa vuosien hätä, onko kotia vai ei, johtaa nopeasti siihen, ettei energiaa riitä enää mihinkään ja silloin on vaikeaa, sanoisin mahdotonta päästä ponnistamaan elämässään yhtään mihinkään. Elämästä tulee jatkuvaa selviytymiskamppailua, joka vie energiat kaikelta muulta toimimiselta.
Hallitus teki kehysriihessään päätöksiä asuntopolitiikan eteenpäin viemiseksi, mutta yksin nämä ponnistelut, joissa vuosina 2013–2015 lisätään kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon tukea yhteensä 150 miljoonalla ja valtion Kruunuasunnot aloittaa vuokra-asuntojen rakennuttamisen omistukseensa, eivät riitä todella suurta vajetta täyttämään. Meitä jokaista tarvitaan tässä ponnistuksessa, mutta poliittisten päättäjien ja rakennuttajien on oltava eturintamassa tekemässä tätä työtä.
Suomen suurin vuokranantaja on Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi strategiaohjelman vuosille 2013–2016 kokouksessaan 24.4.2013. Strategiaohjelma linjaa virastojen, liikelaitosten ja konserniyhteisöjen toimintaa. Strategiaohjelmassa esitetään kaupungin keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet sekä tärkeimmät toimenpiteet valtuustokaudelle 2013–2016. Yhtenä kohtana tässä ohjelmassa on myös monipuolisia asumisvaihtoehtoja kasvavassa kaupungissa tavoitteinaan; Asuntotuotannolla vastataan kasvavan Helsingin tarpeisiin, erilaisille kotitalouksille on tarjolla laadukkaita, kohtuuhintaisia ja elämäntilanteeseen sopivia asumisvaihtoehtoja. Asuntorakentamisella tuetaan kaupungin vetovoimaisuutta sekä kestävää kaupunkikehitystä. Kaupunkisuunnittelun ja asuntokonseptien kehittämisen keinoin turvataan Helsingin houkuttelevuus seudun omistusasuntomarkkinoilla. Helsingin asuntokanta uudistuu energiatehokkaammaksi sekä elinkaariasumiseen soveltuvaksi. Asunnottomuus vähenee. Nämä ohjelmat ovat omalla tavallaan tärkeitä, mutta ohjelmia ja visioita on tehty jo vuosia, nyt tarvitsemme jokaisella tasolla konkreettisia toimia ja heti.
Raideliikenne. Hyvät kuulijat, Hallitus teki kehysriihessään historiallisen linjauksen, joka on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Kireästä taloustilanteesta huolimatta hallitus raivasi tilaa uusille liikenneinvestoinneille ja ohjasi rahaa enemmän ratahankkeisiin kuin teihin. Tähän saakka linjaukset raideliikenteeseen panostamisesta ovat jääneet pitkälti juhlapuheiden asteelle. Tämä on näkynyt siinä, että Suomen yksiraiteinen rataverkko on erittäin häiriöherkkä ja matkustajat ovat saaneet kärsiä junien myöhästelystä. Kunnostusmäärärahat ovat olleet niukat ja välttämättömät uudet investoinnit ovat saaneet odottaa parempia aikoja.
Kehyskauden liikennehankkeet tukevat liikennepoliittista selontekoa. Erityisen kiitoksen hallitus ansaitsee siitä, että se päätti rahoittaa näitä hankkeita nyt, kun monelta taholta huudetaan vain leikkauksia. Oikein kohdennetut infrastruktuurin parantamisen hankkeet jos mitkä tukevat kasvua. Hankkeissa keskitytään erityisesti vähäpäästöisyyttä, liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämän kasvua tukevien hankkeiden toteuttamiseen.
Meidän kansallisessa liikennepolitiikassamme rautatiet ovat keskeinen painopiste. Pääministeri Kataisen hallitus on siirtänyt ensimmäistä kertaa sitten Suomen rataverkon rakentamisen liikenneinvestointien painopisteen ratahankkeisiin. Rataverkon ylläpito- ja kehittämisinvestointeihin osoitetaan hallituskauden aikana valtion budjettirahoitusta vuosittain keskimäärin 0,5 miljardia euroa eli enemmän kuin tienpidon investointeihin. Keskeisellä sijalla hallituskauden aikana ovat erityisesti rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uudistaminen, rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn sekä täsmällisyyden parantamiseen tähtäävät investoinnit. Koko rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn kannalta keskeisellä sijalla on erityisesti Helsingin ratapihan kapasiteetin lisääminen.
Huolehtimalla rataverkosta ja rautatieliikenteen toimintaedellytyksistä panostamme kansallisomaisuuteen ja luomme siten edellytyksiä ympäristöystävällisille, nopeille sekä entistäkin luotettavammille ja laadukkaimmille rautatieliikennepalveluille tulevaisuudessa. Se minkä satsaamme raideverkostolle, ei ole poissa tieverkostoltamme, koska meidän on kyettävä vihdoin ja viimein ajattelemaan liikennettä kokonaisjärjestelmänä ja kaikkia liikennemuotoja yhtenä tärkeänä osana logistisessa ketjussa. Jokainen palanen pyritään laittamaan kuntoon omalla ajallaan ja on ymmärrettävä, että koko infraverkosta on pidettävä hyvä huoli.
Hyvät kuulijat! Kevät on saanut liikkeelle myös Seireenien laulun rivistöstä, jolla ei vaalien jälkeen ollut halua lähteä tekemään päätöksiä ja viemään Suomea läpi vaikeiden aikojen ja päätösten. Kumma vaan, ettei vastuu maistunut, kun kansa valtakirjan antoi, mutta kyllä nyt alkaa maistua, kun pahimmat sotkut on siivottu. Vallassa tulee aina mukana vastuu ja kun jokainen tietää, ettei sellaista rahapuuta ole keksittykään, jossa raha lupauksilla kasvaa, niin kukaan puolue ei voi luvata noin vaan helpompia aikoja ja kaiken korjaantuvan hetkessä. Asiat vaativat pitkäjänteistä työtä ja historia on näyttänyt, kuinka kävi seireenien laulua kuunnelleille merimiehille. Parempi luottaa kovaan työhön ja yhdessä tekemiseen, kuin kertavoittojen lupaajiin. Yksi voitto hedelmäpelissä tyhjentää nopeasti koko pajatson.
Hyvä kuulijat! Historiamme on pitkä ja monipolvinen. Historiasta on myös hyvä muistaa aiempien sukupolvien työ. Verevin käsin he rakensivat, nostivat jaloilleen tämän maan. Vahvoin tahdoin he kehittivät, antoivat kaikkensa. Rautakourat, puumiehet, pyykkäriäidit, elämässään näkivät joukkovoiman merkityksen. Antoivat lapsilleen leivän, kokosivat joukkonsa viemään eteenpäin työväenliikkeen sanomaa. Marssivat rintarinnan, liput liehuivat, antoivat uskoa tulevaan. Mikään ei ollut helppoa, kaikesta oli puutetta ja elämästä taisteltiin. Mutta heillä oli näkymä, visio paremmasta, kuten tänään sanottaisiin.
Missä on meidän visiomme, missä on meidän tulevaisuutemme rakentaminen. Pessimististä puhetta, vihakirjeitä, lietsontaa. Mikään ei tunnu olevan hyvin, kaikki on aina väärin sammutettu. Syrjintää, asunnottomuutta, osattomuutta, välinpitämättömyyttä. Hyvinvoinnin aika synnytti pahoinvoinnin, jonka korjaamiseksi meidän on luotava uusi visio, meidän tulevaisuutemme.
Siinä tulevaisuudessa toinen vähäosainen ei ole syyllinen toisen vähäosaisen olotilaan. Siinä tulevaisuudessa köyhyys tai asunnottomuus ei ole luonnonvalintaa, vaan asia, jonka toimivat ja tahtovat ihmiset voivat hoitaa kuntoon. Siinä tulevaisuudessa rikkaudella ja ahneudellakin on rajansa, verotuksen ja tulonjaon oikeudenmukaisuus ei ole unelmaa, se on tehtävissä. Siinä tulevaisuudessa työmiehellä ja naisella on arvonsa, eivätkä he ole halpahintaista myyntivaluuttaa maailman markkinakeisareiden kourissa. Siinä tulevaisuudessa sosiaaliturvalla ja verovaroin tuotetuilla julkisilla palveluilla on arvonsa. Ja siinä tulevaisuudessa hyväksymme planeettamme kestävyyden rajat, ja toimimme tänä päivänä niin että tulevaisuus tällä planeetalla on ylipäätään mahdollinen.
Miten tämä kaikki tehdään? Joukkovoimalla, yhdessä, uskoen siihen, että työväenliikkeellä ja sen tekijöille on edelleen paikkansa.
Näillä ajatuksilla vireää vappua ja iloista kevätmieltä jokaiselle! Välitetään toisistamme.
Kiitos!
Vallan kahvasta & hiekkatien varrelta